Eteläpohojalaaset hevosajokalut
Topuperän kärrymiehet

nosteltu housuja ylös. Uuteen tupaan hän kaatoi puut metsästä ja nosteli ne yksin rekeen apunaan kaulan ympäri kierretty nahkahihna, johon asetti tukin pään. Myös hyvin tarkka hän oli, kivetkin kivijalkaan hankki Kurikan käräjävuoren punagraniitista sillä mikään sementtivalu ei taloon käynyt.

”Niku oli nuorena miehenä maistissa ja meni Kujalan Oivan ravintolaan. Sairon poliisi sattui olemaan paikalla jolle Niku alkoi louskuttamaan suutaan. Konstaapeli kantoi Nikun ulos ravintolasta. Tästä Niku vasta kimmastui ja paineli takaisin sisään käyren nyrkit pystys konstaapeliä kohoren. Sairon poliisi fletaasi kerran nyrkillä silimään ja Niku tipahti siihen. Aamulla talon naisväki oli kuullut mitä illalla tapahtui, klasista kattoivat kun Niku loikki talliin hevoosia kattomahan. Sieltä tullessa Niku piti toista kättään silimän päällä ja kovaa valitti tamman pökänneen päällään silimään. Akat nauroi maha kippuralla, - taisitpa tallissa kävellä poliisin nyrkkiin”. Jaakko Lahti

Jaakon Frigårdin veli Aleksanteri eli Santeri, siirtyi asumaan Nopan Myllyperälle ja eli siellä talollisena. Osasi myös sepän taidot ja raudoitti jonkin verran ajokaluja.

Jaakko Kangas asui Huissin Peräkylässä. Oltuaan Frigårdilla sepänopissa, palasi Huissille ja raudoitti ajokaluja, kuten myös hänen veljensä Jussi Kangas. Jaakko teki erityisesti kärrynpyöriä kun Jussi taasen raudoitti sekä kärryjä että rekiä.

 

Laharen Niilo oli arvostettu hevoosmies elämänsä aikana. Seppi-Kokkolan talli v.1925.

Jaakko Saari (1866-1933)

Jaakko Matinpoika Saari, alkujaan Huhtasaari syntyi Kurikassa ja muutti 1896 tienoilla Nopankylään. Asui Sorvaria vastapäätä mäkitupalaisena Ala-Penttilän maalla Suomen itsenäisyyteen saakka. Myöhemmin paja sijaitsi Nopankylän keskustassa kaupanmäellä, Nopankylän osuuskauppaa vastapäätä Jurvantien ja Pitkänmäentien risteyksessä. Hänellä oli siinä pitkä pajarakennus, jonka toisessa päässä hän perheineen myös asui.

Jaakko Saari teki monenlaisia sepänteoksia, perunanmultoo saaroja, tukkilukkoja eli vahvoja aitanlukkoja jne. Hän raudoitti hyvin paljon ajokaluja, varsinkin mustalaisten ostamaa turunmallin muunnosta. Saarisepällä oli apuna sällejä ja neljä omaa poikaa. Hän oli erinomaisen etevä seppä ja

"tarkka kuin hampahan mato"

Saariseppä oli Nopankylän parhaan sepän maineessa ja kilpaili ankarasti Friikoolin Jaakoon kanssa siitä. Saari oli nimenomaan mestari linjaarien, kärryn jousien tekijänä. Hän ansaitsi ammatillaan hyvin ja hankki "vasaralla" vähitellen omakseen talon. Mustalaisten keskuudessa hän oli erittäin hyvässä maineessa ja valmisti monet vuodet heidän erikoismalliaan "mustalaaskärryjä".

"Mustalaisten kärryt piti olla pieniä jotta hevooset näytti isoolta". Jaakko Lahti

 

"Pohojalan mustalaaset" olivat rahoissaan, ja heitä tuli usein monin hevosin kärryjä tilaamaan. Saariseppä ansaitsi hyvin ja tuli asiakkaittensa kanssa mainiosti toimeen, vaikka ei juuri velaksi heille myynyt.

Haapamäen Esko kertoi,

"Saarisepän maine oli vielä 2000-luvun alussa niin kova pohjoisen mustalaisten keskuudessa, että eräänä päivänä sieltä saapui Nopankylään kirje jossa tiedusteltiin, "-voisiko seppä vielä valmistaa hänelle kiesit?"

Olisihan seppä varmasti tehnyt sellaiset, mutta kun hän oli maannut "Kauppilan vainiolla"  lähes 70 vuotta.

Matti Huhtasaari

Jaakko Saaren veljeä, Matti Huhtasaarta sanottiin Vaaranmaaksi. Hänkin muutti Kurikasta Nopankylään oltuaan maalarin opissa Viitalankylässä. Matti Huhtasaari maalasi kymmeniä vuosia Noppalaisten rekiä ja kärryjä. Teki komiaa ja kestävää jälkeä.

Onni ja Antti Huhtasaari olivat Matti Huhtasaaren poikia ja he omaksuivat isänsä ammatin ja maalasivat myös ajokaluja.

<<edellinen    jatkuu >>
<< edellinen - etusivu - seuraava >>